Maailmanlaajuinen elintarvikejärjestelmä on kestämätön. Vaikka sen arvo on noin 8 biljoonaa dollaria vuodessa, sen negatiivinen vaikutus on noin 12 biljoonaa dollaria. Eikä tämä ole järjestelmän ainoa ristiriita. Ilmastonmuutos vaikuttaa elintarvikejärjestelmiin kaikkialla maailmassa (häiritsevän sään ja nousevien lämpötilojen vuoksi), ja ne vaikuttavat siihen merkittävästi (kasvihuonekaasupäästöjen ja biologisen monimuotoisuuden tuhoutumisen kautta). Heidän tarjoamansa miljoonat työpaikat ovat usein heikkolaatuisia ja huonosti palkattuja. Ja mikä tärkeintä, he epäonnistuvat perimmäisessä tarkoituksessaan tarjota kohtuuhintaista, terveellistä ruokaa kaikille, kirjoittaa Simon Zadek at eijnsight
Maailmanlaajuinen elintarvikejärjestelmä on kestämätön. Vaikka sen arvo on noin 8 biljoonaa dollaria vuodessa, sen negatiivinen vaikutus on noin 12 biljoonaa dollaria. Eikä tämä ole järjestelmän ainoa ristiriita. Ilmastonmuutos vaikuttaa elintarvikejärjestelmiin kaikkialla maailmassa (häiritsevän sään ja nousevien lämpötilojen vuoksi), ja ne vaikuttavat siihen merkittävästi (kasvihuonekaasupäästöjen ja biologisen monimuotoisuuden tuhoutumisen kautta). Heidän tarjoamansa miljoonat työpaikat ovat usein heikkolaatuisia ja huonosti palkattuja. Ja mikä tärkeintä, he epäonnistuvat perimmäisessä tarkoituksessaan tarjota kohtuuhintaista, terveellistä ruokaa kaikille, kirjoittaa Simon Zadek osoitteessa eijnsight.com.
Koska maailmanlaajuinen elintarvikejärjestelmä on pohjimmiltaan elinkelpoinen, muutos on väistämätön. Mutta radikaaleilla uudistuksilla, joita tarvitaan luomaan osallistava, kestävä sektori, joka tuottaa ravitsevaa ruokaa maailman väestölle, voi olla tuhoisat lyhyen aikavälin seuraukset. Jos omaksumme väärän lähestymistavan, todellisten tuotantokustannusten sisällyttäminen elintarvikejärjestelmiin voisi laukaista laajan konkurssin, tuhota maaseudun työttömyyden, nostaa hintoja ja lisätä köyhyyttä.
Kuitenkin paras tapa saavuttaa nopea, oikeudenmukainen ja turvallinen siirtyminen kestävään maailmanlaajuiseen elintarvikejärjestelmään, joka voi tarjota kohtuuhintaista, terveellistä ruokaa kaikille, on kiivasta keskustelua. Tämä näkyy kiihkeissä ja pitkälti tuottamattomissa keskusteluissa, joita käydään ennen YK:n elintarvikejärjestelmien huippukokousta, joka pidetään YK:n yleiskokouksen aikana tässä kuussa.
Tuotannon näkökulmasta uudistavan viljelyn kannattajat vastustavat kiivaasti uuden sukupolven maaperätöntä elintarviketuotantoa, kuten laboratoriossa kasvatettua "vaihtoehtoista proteiinia" ja vertikaalista viljelyä. Mutta uudistavaa viljelyä on vaikea skaalata nopeasti. Maattomien järjestelmien on oltava tärkeä osa ratkaisua, koska niiden hiilijalanjälki ja vedenkulutus pienenevät dramaattisesti, vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ovat minimaaliset ja mahdollisuudet toimittaa nopeasti halpoja, terveellisiä ruokia mittakaavassa.
Rahoituksen rooli tässä siirtymävaiheessa ei ole yhtä kiistanalainen.
Kanteluissa rajoitetun määrän yksityisten toimijoiden kohtuuttomasta vaikutuksesta päätöksiin, jotka vaikuttavat koko globaaliin elintarvikejärjestelmään, on jonkin verran arvoa. Rahoitus – pyrkimys maksimoida riskisopeutettu taloudellinen tuotto – lisääntyy maailmanlaajuisessa elintarvikejärjestelmässä, ja markkinoiden keskittyminen kasvaa. Esimerkiksi vain kymmenen yritystä hallitsee puolta maailman siemenmarkkinoista, ja neljän maatalousyrityksen osuus maailman viljakaupasta on 90 prosenttia. Vain 1 % maatalousyrityksistä omistaa 65 % käytettävissä olevasta viljelymaasta.
Koska maailmanlaajuinen elintarvikejärjestelmä on pohjimmiltaan elinkelpoinen, muutos on väistämätön. Mutta radikaaleilla uudistuksilla, joita tarvitaan luomaan osallistava, kestävä sektori, joka tuottaa ravitsevaa ruokaa maailman väestölle, voi olla tuhoisat lyhyen aikavälin seuraukset. Jos omaksumme väärän lähestymistavan, todellisten tuotantokustannusten sisällyttäminen elintarvikejärjestelmiin voisi laukaista laajan konkurssin, tuhota maaseudun työttömyyden, nostaa hintoja ja lisätä köyhyyttä.
Kuitenkin paras tapa saavuttaa nopea, oikeudenmukainen ja turvallinen siirtyminen kestävään maailmanlaajuiseen elintarvikejärjestelmään, joka voi tarjota kohtuuhintaista, terveellistä ruokaa kaikille, on kiivasta keskustelua. Tämä näkyy kiihkeissä ja pitkälti tuottamattomissa keskusteluissa, joita käydään ennen YK:n elintarvikejärjestelmien huippukokousta, joka pidetään YK:n yleiskokouksen aikana tässä kuussa.
Tuotannon näkökulmasta uudistavan viljelyn kannattajat vastustavat kiivaasti uuden sukupolven maaperätöntä elintarviketuotantoa, kuten laboratoriossa kasvatettua "vaihtoehtoista proteiinia" ja vertikaalista viljelyä. Mutta uudistavaa viljelyä on vaikea skaalata nopeasti. Maattomien järjestelmien on oltava tärkeä osa ratkaisua, koska niiden hiilijalanjälki ja vedenkulutus pienenevät dramaattisesti, vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ovat minimaaliset ja mahdollisuudet toimittaa nopeasti halpoja, terveellisiä ruokia mittakaavassa.
Rahoituksen rooli tässä siirtymävaiheessa ei ole yhtä kiistanalainen.
Kanteluissa rajoitetun määrän yksityisten toimijoiden kohtuuttomasta vaikutuksesta päätöksiin, jotka vaikuttavat koko globaaliin elintarvikejärjestelmään, on jonkin verran arvoa. Rahoitus – pyrkimys maksimoida riskisopeutettu taloudellinen tuotto – lisääntyy maailmanlaajuisessa elintarvikejärjestelmässä, ja markkinoiden keskittyminen kasvaa. Esimerkiksi vain kymmenen yritystä hallitsee puolta maailman siemenmarkkinoista, ja neljän maatalousyrityksen osuus maailman viljakaupasta on 90 prosenttia. Vain 1 % maatalousyrityksistä omistaa 65 % käytettävissä olevasta viljelymaasta.